Näyttely

Museon sisätilat

Poimintoja museon sisätiloissa olevasta näyttelystä:

Odotussali. Tämä huone toimi odotussalina vuoteen 1981 asti jolloin Pieksämäen uusi asemarakennus avattiin. Odotussalin penkit sekä yksi pöydistä ovat aseman alkuperäiset vuodelta 1889.

Museon videohuoneessa on katsottavissa runsas valikoima sekä museon omaa tuotantoa olevia rautatiehistoriaa käsitteleviä videoita että erilaisia muita rautatieaiheisia filmejä.

Lapsia varten museolla on oma leikkipaikka, josta löytyy puujunarata, Duplo-junarata, kokeiltavissa oleva resiinan pienoismalli, jättipalapeli sekä rautatieaiheisia lastenkirjoja. Leikkipaikan vieressä on myös pienoisrautatie.

Liikennettä pienoisrautatiellä.

Rautatieläisten virkapukuja, merkkilippuja sekä rautateiden opastimia. Museokävijät voivat itse kokeilla vaihtaa ison pääopastimen ja pienen raideopastimen näyttämiä opasteita.

Pieksämäen ja Jyväskylän välisellä radalla sijaitsevaa Pönttövuoren rautatietunnelia esittävä lavaste toimii vaihtuvien näyttelyiden sijoituspaikkana. Vuoden 2019 vaihtuvan näyttelyn teemana on ”Savon rata 130 vuotta”.

Radan tekniikkaa.

Ulkoalue

Vk12-tyypin dieselveturi numero 104

Tämän veturin on valmistanut saksalainen Orenstein & Koppel vuonna 1937 ja se on neljänneksi vanhin valtion radoilla käytetty dieselveturi. Vk12-tyypin dieselvetureita valmistettiin kahden kappaleen sarja, numerot 103 ja 104. Veturi on ollut käytössä vaihtotyöveturina Pieksämäen konepajalla.

Veturin teknisiä tietoja:

  • Suurin sallittu nopeus: 30 km/h
  • Paino työkunnossa : 12,8 tonnia
  • Akselipaino: 6,4 tonnia
  • Pituus puskimineen: 6,0 metriä
  • Akseliväli: 2,5 metriä
  • Voimansiirto: mekaaninen (kytkintankojen avulla toimiva)
  • Moottori: 3-sylinterinen nelitahtinen dieselmoottori
  • Moottorin valmistaja: Orenstein & Koppel
  • Moottorin teho: 72 hevosvoimaa
  • Vaihteiden lukumäärä: 3

Siipiopastin eli semafori, kaasukäyttöinen esiopastin ja huvimaja

Museon pihalla olevat siipiopastin ja kaasukäyttöinen esiopastin ovat olleet käytössä Huutokosken asemalla Pieksämäen itäpuolella vuoteen 2003 asti.

Koska siipiopastimessa on kaksi siipeä on sillä voitu antaa kolme eri opastetta junille: ”seis” (yksi siipi vaaka-asennossa), ”aja” (yksi siipi ylhäällä 45 asteen kulmassa) ja ”aja 35 km/h” (kaksi siipeä ylhäällä 45 asteen kulmassa). Huutokoskella se toimi ratapihan itäpäässä lähtöopastimena eli sillä voitiin antaa opasteita Savonlinnan ja Varkauden suuntiin lähteville junille. Opastimen mastossa on siipien ohella myös lamput, joita käytettiin yöopasteina.

Kaasukäyttöistä esiopastinta käytettiin antamaan ennakkotieto aseman tulo-opastimena toimineen siipiopastimen näyttämästä opasteesta. Opastinta on ohjattu matalajännitteisen sähkövirran avulla.

Museon huvimaja on hankittu Pieksämäen asemalle viimeistään 1910-luvulla.

Kampiasetinlaite

Tämä kampiasetinlaite on ollut käytössä Huutokosken asemalla Pieksämäen itäpuolella vuoteen 2003 asti.

Asetinlaitteet ovat laitteita joiden avulla voidaan etäohjata vaihteita ja opastimia sekä luoda junille turvattuja kulkuteitä jotka eivät risteä toisten junien kulkuteiden kanssa. Kampiasetinlaitteet ovat asetinlaitetyyppi joka toimii mekaanisesti vaijereiden avulla.

Tietylle vaihteelle tai opastimelle johtavaa vaijeria liikutetaan kammen avulla ja liikkuessaan vaijeri esimerkiksi kääntää tai lukitsee vaihteen tai vaihtaa opastimen näyttämän opasteen. Kulkuteitä junille luodaan laitteen päädyistä käytettävien ns. kulkutiekankien avulla. Kun tietty kulkutie (esimerkiksi ”Joroisista raiteelle II”) on lukittu kulkutiekangen avulla, ei vaihteita voi kääntää sellaiseen asentoon joka vaarantaisi kyseisen kulkutien. Myös opastin on mahdollista asettaa näyttämään ajon sallivaa opastetta vasta sitten, kun siihen liittyvä kulkutie on lukittuna.

Vesiviskuri ja raiteensulun sulkukenkä

Vesiviskureita käytetään veden antamiseen höyryvetureille. Veturi ajetaan vesiviskurin kohdalle, vesiviskuri käännetään radan ylle ja avataan hana, jolloin veturin vesisäiliö saadaan nopeasti täytettyä. Vesiviskurit ovat olleet yhteydessä joko erityisesti niitä varten rakennettuun rautateiden omaan vesitorniin tai suoraan vesistöön pumpun kautta.

Pieksämäellä on jäljellä kolme entistä rautateiden omaa vesitornia joita on käytetty veden johtamiseen vesiviskureille. Niistä kaksi pienempää on vanhan veturitallin yhteydessä ja yksi iso on Myllykadun varressa.

Raiteensulkuja käytetään estämään junakaluston tahaton karkaaminen pois joltakin raiteelta. Raiteensulku toimii punaisen metallisen sulkukengän avulla joka voidaan kääntää kiskon päälle tai päältä pois. Kiskon päällä ollessaan sulkukenkä on suunniteltu joko pysäyttämään juna, mikäli kyseessä on hyvin hiljaista vauhtia liikkuva kevyt juna, tai suistamaan juna raiteelta. Raiteelta suistaminen tapahtuu siten, että junan pyörä nousee sulkukengän päälle ja ajautuu sulkukengässä olevaa luiskaa pitkin pois kiskon päältä.

Vaihdekoppi, nivellukolla varustettu yksinkertainen vaihde ja Hk-tyypin avotavaravaunu

Vaihdekoppeja on käytetty vaihteen kääntämisestä huolehtivan henkilökunnan sääsuojina. Tarve vaihdekopeille tai vastaaville sääsuojille on vähentynyt sitä mukaa, kun vaihteita on muutettu etäkäytettäviksi.

Yksinkertainen vaihde on vaihde, josta haarautuu raide kolmeen eri suuntaan. Useimmat rautateillä käytettävät vaihteet ovat yksinkertaisia vaihteita. Nivellukko taas on yksi keinoista joilla vaihteen kielet saadaan pysymään luotettavasti paikallaan silloin, kun vaihdetta ei käännetä. Nivellukon toiminta pohjautuu nivelten ja tankojen yhdistelmään joka estää vaihteen kielten liikkumisen muutoin kuin silloin, kun vaihde käännetään siirtämällä vaihteenasettimen pyöreä punavalkoinen ns. limppu puolelta toiselle. Eri keinoja vaihteen kielten paikalleen lukitsemiseen ovat nivellukon lisäksi kiilalukko, hakalukko sekä vaihteen sähkökääntölaitteen sisäinen lukko. Nivellukolla varustettuja vaihteita ei enää nykyisin hankita uusina valtion rataverkolle ja ne poistuvat vähitellen käytöstä sitä mukaa, kun vanhoja vaihteita korvataan uusilla.

Hk-tyypin yleiskäyttöisiä avotavaravaunuja valmistettiin vuosina 1954–1962 yhteensä 4990 kappaletta. Tämä vaunu numero 109447 on valmistettu vuonna 1961 Pasilan konepajalla Helsingissä. Vaunu on 10 metriä pitkä ja siihen voidaan kuormata 18,5 tonnin kuorma. Vaunun kyydissä on armeijan kenttäkeittiö mallia M29 sekä venäläinen sotasaaliskanuuna mallia 76 K 02.

Työteli, päätepuskin ja umpitavaravaunun kori

Rakenteeltaan tavallista vaunun teliä yksinkertaisempia työtelejä käytetään esimerkiksi konepajoilla ja varikoilla. Työtelin avulla voidaan liikutella vaunun koria tai muuta kuormaa hiljaisella nopeudella raidetta pitkin. Tätä työteliä on viimeksi käytetty Pieksämäen vanhalla varikolla höyryveturin kattilan liikutteluun. Sen pyörät ovat sisäpuolisesti liukulaakeroidut ns. tähtipyörät.

Päätepuskimia käytetään raiteiden päissä estämässä junaa ajautumasta raiteen pään ohi. Tavallinen päätepuskin, kuten tämä Savon radan museolla näytteillä oleva päätepuskin, kykenee pysäyttämään ainoastaan kevyen ja hiljaista vauhtia kulkevan junan. On olemassa myös erikoisrakenteisia liuku- ja jousitusmekanismeilla varustettuja päätepuskimia jotka pystyvät pysäyttämään huomattavasti raskaammankin junan.

Gblk-tyyppisen umpitavaravaunun kori toimii Savon radan museon varastona. 14 metriä pitkiä Gblk-vaunuja joihin voidaan lastata 26,5 tonnin kuorma valmistettiin vuosina 1973–1980 yhteensä 2450 kappaletta. Ne ovat poistuneet kaupallisen tavaraliikenteen käytöstä ja suuri määrä niiden koreja on myyty yksityisille varastoina ym. käytettäviksi.

Käsikäyttöinen juntta

Käsikäyttöisillä juntilla lyötiin paaluja maahan ratatyömailla ennen konevoimalla toimivien junttien käyttöönottoa. Juntassa oleva paino nostetaan köyden avulla ylös. Köysi on toisesta päästään monihaarainen, jotta useamman ihmisen on helppo vetää köydestä samanaikaisesti.